Teijo-iltamat Telakalla

Teijo-iltamat 23.11.2015 Teatteri Telakalla klo 18.00 - 21.00

os. Tullikamarin aukio 3 Tampere

Illan ohjelma

18.00 Tervetuloa Teijo-iltamiin

PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu ja Taiteen hyvinvoinnin läänintaiteilija Arttu Haapalainen

Tutustumista ”sokkotreffien” merkeissä

18.30 Tämä on TEIJO - Toiminnalliset Teijo-minityöpajat/ Kulttuurikeskus PiiPoo, Sorin Sirkus, Sisä-Suomen Tanssin aluekeskus, Teatteri Telakka

19.00 Iltamaesityksiä, Open Stage

19.30 Ruokailua ja puheenvuoroja

(HUOM! ruokailu omakustanteinen Telakan tarjonnan mukaan)

ja sitten..

• ajatusten vaihtoa, yhdessä ideointia
•  kysy tyhmiä, kerro viisaita ja laita parhaat kuuseen
• nauti, rentoudu, saa uusia kavereita

21.00 Nukkumaan pää täynnä hyvää mieltä ja ideoita!

Tilaisuuden meidän kaikkien iloksi kokosi,

Kulttuurikeskus PiiPoo/Teijo -tee itse kulttuuria ja osallistu -hankkeen toimijat 

Kulttuurikeskus Piipoo, Teatteri Telakka, Sorin Sirkus, Sisä-Suomen Tanssin Aluekeskus, Sopimusvuori, Villa Hockey, Kylmäkosken Vankila, Pirkanmaan Senioripalvelut, Lempäälän Ehtookoto, Kangasalan Rekola-koto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Tampereen Parkinson Yhdistys, Muotialan asuin- ja toimintakeskus.

Terveyttä kulttuurista/Pirkanmaa -verkosto

Terveyttä kulttuurista / Pirkanmaa -verkosto kokoaa yhteen eri alojen (taide, kulttuuri, sosiaali- ja terveysala jne) ammattilaisia rajat ylittäen. Verkosto jakaa tietoa ja kokemuksia kulttuurin ja hyvinvoinnin yhdistämisestä ja mahdollistaa yhteiset hankkeet ja kumppanuudet. Kaikki aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita!

Mielikuvitussaari harjoituksessa syntyi tarina Patmos –saaresta

”Matti aamulla keitti puuroa ja söi sitä, samoin toisetkin saaressa eläjät. Yhdessä välissä Liisa ja Lea lähtivät lenkille Tessu nimisen koiran kanssa lenkille. Oli heillä siellä mukavaa. Tessu sai juosta metsässä käpyjen ym. perässä.

Ilona yhdessä välissä päivää kutoi kangaspuilla mattoa, oli sen touhun aloittanut joskus aikaisemmin. Myöskin matonkudetta leikattiin. Siinä touhussa olivat myös Matti, Ville, Pekka, Antero ja Heikki. Leakin vähän aikaa.

Oltiin ulkotöissäkin jonkin aikaa. Haravoitiin lehtiä, puista ne olivat varisseet jo kaikki. Myös Tessu sai olla ulkona silloin. Illalla oltiin kotona, sisällä. Luettiin kirjaa ym.”

Kirjoitti Maija/ Kivalakoti/ Teatterista voimaa vuorovaikutukseen -ryhmä

Runoja, kuunnelmaa ja teatteria

Lempäälän Ehtokodossa on myös käynnistynyt Teijo-toiminta varsin vauhdikkaasti!

Ehtookodon taideryhmät kokoontuvat perjantaisin: aamupäivisin on yksi ryhmä ja iltapäivisin toinen.

Aamupäivän ryhmä on alkanut tehdä omaa isänpäivä -aiheista kuunnelmaa ja iltapäivän ryhmässä olemme tehneet teatteria. Lisäksi on ollut yksi kerta runoutta.

Tässä kuvasatoa toiminnastamme.

runojen synty

kuunnelman äänisuunnitelma

äänitys

runo

runo

runo

runo

runo

runo



Terveisin, Riku Laakkonen / kulttuurikeskus PiiPoo

Kohti omaa ilmaisua

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry ja Teatteri Telakka ry järjestävät Pirkanmaalla Teatterista voimaa vuorovaikutukseen- ryhmiä kehitysvammaisille aikuisille. Ryhmässä etsitään teatterin keinoin uudenlaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Osallistujien omat kokemukset toimivat työskentelyn pohjana. Ryhmätyöskentely tukee jokaisen omia keinoja ilmaista itseään. Osallistujien lähi-ihmiset ovat mukana. Ryhmät toimivat 2016 syksyyn asti Teijo –hankkeen kautta. Tällä hetkellä toimivia ryhmiä on Valkeakoskella, Viialassa, Lempäälässä, Tampereella ja Hämeenkyrössä. Kaikkiaan seitsemässä ryhmässä on yhteensä yli 70 osallistujaa.

Tavoittelemme ryhmissä omaa ilmaisua, yhteiskunnassa näkymistä ja vaikuttamista sekä etsimme ratkaisuja arjen ongelmiin ja toimintamalleihin. Emme tavoittele esityksiä, mutta niitä saattaa syntyä jos tuntuu siltä. Omat elämykset ja luovat voimavarat  otetaan käyttöön kun opimme itsestämme ja toisistamme uusia asioita.

Terveisin Anne ja Petri

Annen terveiset 

Teatterista voimaa vuorovaikutukseen ryhmät

Lähityöntekijä vai lähi-ihminen, kuka hän on, millä tavalla miellämme kyseisen henkilön. Puhumme teatteriryhmiemme yhteydessä toimivista työntekijöistä lähi-ihmisinä. Kehitysvammaisen henkilön lähi-piiriä tarkasteltaessa olemme huomanneet, että siinä missä useimmilla meistä on ystäviä ja kavereita heidän elinpiirinsä tärkeisiin ihmisiin kuuluvat usein ohjaajat ja työntekijät. Olemme alkaneet kutsua heitä lähi-ihmisiksi, sillä he voivat olla ketä vain ammattinimikkeestä huolimatta. Näiden ihmisten mukaan saaminen ryhmiemme toimintaan on ollut tärkeää. Ilman heitä emme olisi löytäneet yhteistä kieltä kovinkaan helposti esim. puhumattomien henkilöiden kanssa. Lisäksi olemme sitä mieltä, että tarvitsemme heitä, jotta ryhmissä opittu yhdessä tekeminen ja ymmärtäminen voi siirtyä arkeen. Ei ole mielekästä kenellekään oppia uutta itsestään, jos ei voi sitä jakaa. Lisäksi näiden tärkeiden ihmisten kautta me saamme ryhmään viestiä, toimiiko jokin asia ryhmäläisten kanssa vai. Tai onko jotakin, joka meidän olisi hyvä tietää esim. kyseistä henkilöstä tai kuluneen viikon tapahtumista. Tällöin välillä lyhyeltäkin tuntuva ryhmähetkemme saa nopeasti sisältöä.

Tarkastelemme lähi-ihmisten kanssa myös kurssin tavoitteiden toteutumista, kurssilaisen itsensä asettamia tavoitteita ja tietenkin lähi-henkilön itsensä asettamia tavoitteita. Olemme aloittaneet marraskuun alusta kierroksen, jossa jaamme kurssipäiväkirjat myös lähi-ihmisille. Olemme samalla käyneet läpi kurssin tarkoitusta ja keränneet ensimmäiset syksyn palautteet. Olemme samalla myös voineet jakaa kokemuksia.

Tämän kaiken lisäksi lähi-ihminen ryhmässämme on ryhmäläinen. Kun teemme yhdessä asioita voi työntekijä ottaa ryhmäläisen roolin ja heittäytyä mukaan kokeilemaan ja kokemaan. Tällä tavoin voi löytää itsestään uutta, mutta myös uutta muista ryhmäläisistä. Kun meillä on mahdollisuus vaihtaa roolia, meihin voi suhtautua myös toisin. Roolin vaihtaminen on myös minulle itselleni hienoa. Voin saman ryhmähetken aikana olla tarkkailija, tanssija, ryhmäläinen, valokuvaaja ja ohjaaja. HIENOA

Taidemanifesti

Olin eilen, 11.11. puhumassa Taidetta sairaalaan -seminaarissa Tays:ssa, jonka teemana oli taide ja hyvinvointi. Puheenvuoroni muovautui manifestin muotoon. Tässä se vielä luettavana.

Jokaisella on oikeus taiteeseen!

Olemassaolon ihmettely on yhteistä kaikille kohtaamilleni ihmisille. miksi olen täällä? mitä on tämän jälkeen? kuka olen? kuka sinä olet? keitä me olemme? Ihmisenä oleminen on epävarmuudessa, epätietoisuudessa olemista. Taide antaa maaperän, jossa näitä kysymyksiä on hyvä koetella. Taiteen hienous piilee sen kyvyssä imeä itseensä kaikenlaisia vaikutteita. Taidetta tehdessä ei ole yhtä oikeaa vastausta – ongelma joka muuten tuntuu piinaavan yhteiskuntaamme. Ja koska ei ole absoluutteja totuuksia, kysymisen mahdollisuus on läsnä. Taiteen avulla voi kohdata epävarmana epävarman maailman. Epävarmuudessa eläminen on eettisesti arvokasta ja me kaikki tarvitsemme työkaluja tuon taidon opettelemiseen.

Taide voi tarjota eräänlaisen levähdyspenkin, jossa tuumata ja kokeilla asioita. Ottaa hieman etäisyyttä, asettaa jokin puhututtava asia estradille ja katsoa mitä mieltä minä ja me siitä olemme.

Usein työskennellessäni eri laitoksissa ja instituutioissa ihmisten kanssa – olen huomannut että ihmiset ovat alkaneet muistuttaa diagnoosiaan, tulleet diagnoosinsa läpäisemäksi ja jääneet sen alle. Viranomaiset ja eri työrooleissa näitä ihmisiä kohtaavat sekä omaiset ovat myös ottaneet huolella tehdystä diagnoosista vaarin, ja typistäneet ihmisen ihmisyyttä. Taiteen maailma voi olla yksi paikka, jossa diagnoosit eivät merkitse mitään, vaan voimme keskittyä yhdessä olemiseen, ja tekemiseen. Olen todistanut monia tilanteita, joissa yhteiskunnan kannalta ”tarpeeton” ihminen luo jotain todella todistusvoimaista ja itsensä näköistä. Yllättää itsensä ja ympäristönsä. Esimerkkinä pyörätuolissa istuva vanha rouva, joka ei hoitajien mukaan enää pystynyt käyttämään käsiään ja kuitenkin hän toistuvasti poimi maahan pudonneen jongleerauspallon, ja jatkoi jonkkaharjoituksia. Tai pahasta änkytyksestä kärsivä mielenterveyskuntoutuja, joka opetteli pitkän monologin ja esitti sitä isoille saleille. 

katkelma monologista:

Hyviä ihmisiä on vähän, tosi pahoja vielä vähemmän, mutta onneksi meitä siunatusti hulluja on lukematon joukko.

Akat sanoivat, ettei ruoho kasvanut tuossa kaivon ja aitan puolivälissä, tuossa kivennupuran ympärillä, samalla tavalla kuin muualla tässä pihassa.
Akat saattoivat olla oikeassa, mutta saattoivat olla väärässäkin.
Siinä paikassa oli kuitenkin naapuri Villehard Hakkarainen heittänyt henkensä eräänä aurinkoisena kesäaamuna, hiljaa, vähän vain viinalle haisten, Siitä oli jo kauan.

Yhteisötaiteessa se, mitä olen – riittää.  Minun ei ole tarpeen tulla miksikään. Toki voin ja saan oppia asioita, mutta ilman kilpailua ja hyödyn näkökulmaa. Tärkeää on kohtaaminen – taiteen toimiessa siltana.

Kuvataiteilija ja tutkija Mika Karhu sanoo: (sitaatti alkaa) Ihminen on perustaltaan sosiaalinen olento. Tietoisuutemme rakentuu suhteessa vallitseviin sosiaalisiin käytäntöihin ja olosuhteisiin. Taide on väline ihmisten välisten sosiaalisten jännitteiden kuvaamiseen, analysointiin ja ymmärtämiseen. Tätä kautta taide on merkityksellistä matkalla kohti avoimempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Taide on sosiaalisen kokemuksen hahmottamista muotoon, jossa se tulee yleisempään tietoisuuteen ja sitä kautta kommunikaation alueelle. (sitaatti loppuu)

Yksi isoimmista asioista, miksi minun mielestäni taide kuuluu kaikille on mahdollisuus kommunikaatioon. Kieli luo todellisuutta, entä jos se todellisuus jota nyt elän (vaikkapa sairaalan potilaana) on minulle niin uusi kokemus, ettei minulla ole sille kieltä? Taide voi tarjota medioita, joita koetella kommunikaation välineeksi. Ja näin voi syntyä tämän sairaalan potilaan luoma vertauskuva elämästä – metafora. Potilas lakkaa hetkeksi olemasta potilas ja sen sijaan hän on taiteen tekijä ja oman kokemuksensa taiteeksi muovailija ja näin me saamme tietoa kuinka potilas kokee maailman juuri tuona hetkenä. Kun tämä tapahtuu yhteisöllisessä tilanteessa, niin tätä muovailtua kokemusta voidaan kokea ja arvioida.

Filosofi Emmanuel Levinas puhuu läheisyydestä sellaisen kohtaamisen muotona, joka ei pyri toisen haltuunottamiseen. Tällainen läheisyys on mielestäni mahdollinen leikissä. Leikissä ihmiselle on annettava liikkumavaraa, mahdollisuus muuttua, olla toisin, on annettava olla elävä. Taidetta voidaan ajatella leikkinä, jolla on kullekin taiteenlajille ominaiset sääntönsä ja perimänsä. Ja jokaiselle meistä kuuluisi mahdollisuus leikkiin.

Suomalainen kasvatustieteilijä, professori Waldemar Ruin kirjoitti yli sata vuotta sitten: ”Taiteellinen katsomus on eläytymistä esineeseen itseään kadottamatta, se on runsastuneemman elämän voittamista, samalla kun esineelle annetaan täysintä elämää omassa sielupeilissä, se on sitä kun että, samalla kuin pääsee mitä läheisimmin perehtymään kaiken elävän kohtaloon, niin hyvin sen iloon kuin tuskaan, yhtämittaisesti itse kasvaa ja onnellistuu tuntiessaan paisuvaa suuruutta, elämän syleiltyä rakkautta. ”

Lopuksi

Jokaisella on oikeus taiteeseen koska:

Taide opettaa taitoa elää nykyhetkessä.

Taiteessa on virheen mahdollisuus ja tarpeellisuus.

Taiteen kautta vahvistuu myös empatia.

Taide on väline ajatella ja ymmärtää.

Taide mahdollistaa silleen jättämisen, maailmalle antautumisen

Keksi itse lisää…

KIITOS

Riku Laakkonen / kulttuurikeskus PiiPoo