torstai 27. lokakuuta 2016

Onko traktori taidetta ?



Teatterista voimaa vuorovaikutukseen ryhmätoiminta

Teatteri Telakan ja KVTL:n yksi “Teatterista voimaa vuorovaikutukseen” -työpajoista on kokoontunut Nuutisaran toimintakeskuksessa Tampereella Teijo-hankkeen aikana. Ryhmässä on ollut mukana 8 aikuista kehitysvammaista ja heidän lähityöntekijänsä. Ryhmän kokoontumiset ovat kestäneet kerrallaan 1,5 tuntia ja niissä on pyritty säilyttämään toistuva struktuuri.  

Viimeisen ryhmä kerran tavoitteena oli saada ryhmäläiset keskustelemaan ja/tai ilmaisemaan oman kokemuksensa/kantansa suullisesti kysymykseen “Mitä on taide?”. Ryhmätilanne rakentui samalla tavalla kuin hankkeen muut tapaamiset.

11)Alkujuttelut siitä, mitä kuuluu ja mikä/millainen fiilis on
  2) Lämmittely oli noin 10 minuuttia, joka sisälsi fyysisiä leikkejä/kilpailua sekä musiikin kanssa kehon hahmottamista. Kehollinen hahmottaminen tehtiin silmät kiinni musiikin ollessa taustalla. Ohjaaja kehotti ryhmää keskittymään kehon eri osiin ja tekemään havaintoja omista ajatuksista. Oleellista oli se, että kukin voi keskittyä omaan itseensä.
33)    Silmät auki ja liikettä suhteessa vaihtuvaan musiikkiin. Tauko ja liike vuorottelivat.
44) Siirryttiin pöydän ääreen ja kuunneltiin kolmea erilaista musiikkia silmät kiinni. Ohjaaja toisti kysymyksen kunkin musiikin kohdalla,  onko tämä taidetta?
55) Vastausta ohjaajan esittämään kysymykseen alettiin etsiä piirtämällä. Kysymys “Mitä on taide” toistettiin vielä pari kertaa.
66) Avattiin keskustelu siitä, mikä on taidetta? Miten taide näkyy minun arjessani? Kysymykset ovat ohjaavia ja täsmentäviä. Kysymysten ohi alkaa myös tulla muita assosiaatioita ja keskustelu polveilee.

Kysymys on osalle liian vaikea, ei herää ajatuksia. Osalle taas syntyy paljon ajatuksia
Ohjaaja kysyy: “Mitä on taide?”
Ryhmäläiset vastaavat: Näyttely, piirros, maalaus, taulut, valokuvat ja veistokset, Maalari joka maalaa taidetta


Ohjaaja kysyy: “Ollaanko me tehty taidetta tässä ryhmässä?”
Sari: ”Ollaan me. Esiinnytty. 
Ohjaaja: “Onko se taidetta?”
Sari: ”On”
Ohjaaja: ” Onko tanssi taidetta?” 
Diman: ”On” 
”Onko traktori taidetta?”  
 ”Ei”
”Onko puu taidetta?”   
”On”
”Onko jänis taidetta?” 
”Ei”
 Mitä taide tarvitsee syntyäkseen?

Ryhmäläiset kertovat että lämmittelyä, leikkimistä ja tanssimista
Silmien sulkemista ja keskittymistä
Jos olisi aikaa enemmän, syntyisi enemmän
Taidetta tehdessä on kiva
Kyllä se sitä tunnetta tarvii
Sara Hildenin taidemuseo

Ohjaaja: ”Voiko taiteella muuttaa maailmaa?” 
Vili: ”Voi, jos oikein yrittää” 

Pistääkö taide puhumaan?  
 Joku vastaa, että joo. Toinen vastaa, että ei haluaisi muistella. Kolmas sanoo, että tää on ollut parempi vuosi. Neljäs sanoo, että taide voi auttaa vähän kaikkia.

 ”Taide täytyy yrittää keksiä.” Vili


Niinhän se on .Terveisin Petri Mäkipää Teatteri Telakka ja Anne Vuorenpää Kehitysvammaisten Tukiliitto



keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Matka TEIJOn kanssa



Kuulin avoimesta tanssitunnista, joka alkaa Arttelissa 16. helmikuuta ja päättyy 19.4. klo 17-18.15. Muistan kuinka raskaalta askel tuntui kiivetessäni neljänteen kerrokseen tanssitunnille, Arttelissa. Taisinpa alussa pysähtyä hengästymisen takia. Tanssitunnilla kuulimme hyvin valittua kaunista musiikkia. Liikkuminen oli vapaata ja harjoitteet sopivia tasoomme. Joskus tunneille tuli yllättäen uusia ihmisiä. Sopeuduimme hyvin tilanteeseen. Vaihtelu tuntui hauskalta.
Keväällä ennen viimeistä tuntia aloin kysellä jatkosta. Tuleeko esitystä?  Lupasin olla käytettävissä. 

Teijo-porukka oli myös Sorin Sirkuksessa. Kontakteja ihan tuntemattomien kanssa. Nauroimme yhdessä virheille.

Esitys tuli ja ...
Jalassa kramppi x 3
Sitten lääkäriin.
Lämpö tärkeää.
Tukipolvisukat hankituksi tuli.
Hokiessa moneen kertaan kaikkea mitä onni on vähitellen ilman pakkoa tarttui lopulta ne omatkin vuorosanat.

Meidän poppoo hitsautui yhteen hauskoissa työntäyteisissä harjoituksissa vuoroin Liikelaiturilla sekä Arttelin eri tiloissa. Vauhtia ja väriä saimme Rikun ja Noora kera ja musiikin sävelsi Risto. Kaikki hioutui vielä ennen lopullista esitystä niin, että meinasin unohtaa kohdan, joka oli loppukumarrus. Piti olla tarkkana siitä, mitä toiset teki, että lopussa olin mukana siinä loppukumarruksessa.

Hei! Se olikin sitten niin pian!

Kaunis kiitos kaikille mukana olleille.

- Lilli
                                           (kuva Heini Laukkanen)
 

tiistai 2. elokuuta 2016

Kuuselan kokkikerho



Kuuselan miesten kokkikerho

Keväällä 2016 Kuuselakeskuksessa järjestettiin Chef Santerin johdolla miehille suunnattu kokkikerho, joka kokoontui yhteensä 8 kertaa. Kuuselan raastajat nimekseen valinnut miesryhmä pääsi itse päättämään mitä ruokia ryhmässä laitetaan ja ateriat vaihtelivat perinteisistä silakoista juuresrieskoihin. Toisille ruoanlaitto oli entuudestaan tuttua hommaa, kun taas osalle keittiö oli aivan uusi aluevaltaus. Santerin opastuksessa jokainen pääsi kuitenkin opettelemaan kokkaamista itsellensä sopivalla tavalla.
Ruoanlaiton ohessa juttu luisti ja nauru raikui, huumorintajua ei Kuuselan raastajilta ainakaan puuttunut. Ryhmässä vallitsi erinomainen yhteishenki ja monille kerho oli viikon kohokohta. Chef Santerin sanavarastoon eivät vähäkalorinen ja rasvaton kuuluneet ja ruoanlaitossa kulutettiinkin runsain mitoin kermaa ja voita, mikä sopi ryhmäläisille paremmin kuin hyvin. Erikoisemmatkin ruoat maistuivat miehille, eikä yksikään ruoka jäänyt syömättä, vaikka sinihomejuustolla höystetty kukkakaalikeitto aluksi hieman arveluttikin. Kasviskeiton vastapainoksi piti kuitenkin seuraavalla kerralla grillata oikein kunnon äijäruokaa nimittäin sianniskaa ja makkaraa.

”Tällainen ryhmä jossa saa syödä on hyvä!” 

Raastajien kevät huipentui kesäpäivälliseen, johon kutsuttiin mukaan myös ryhmäläisten omaisia sekä muita vieraita. Päivällisen aikana muisteltiin mennyttä kevättä, nautittiin hyvää ruokaa ja kuultiin jopa lauluduetto Piipoon toiminnanjohtaja Pilvin ja erään ryhmäläisen esittämänä. Ryhmälle toivottiin kovasti jatkoa ja ryhmäläisten palautteiden perusteella voidaan todeta, että kokkikerho oli melkoinen menestys.
                                            ”Jokaisen ihmisen on hyvä kuulua johonkin porukkaan”

Chef Santeri Vuosaran ja ryhmäläisten lisäksi kerhossa olivat mukana Piipoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu, Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Marjukka Colliander, Kuuselan luovantoiminnan ohjaaja Pia Rehn sekä harjoittelijoita.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Telakan teatterityöpajassa



Olen 42-vuotias feministikirjailija, jolla on kaksi lasta. Joudun bussipysäkille 1800-luvulla eläneen kirkkoherran ja 18-vuotiaan skeittaripojan kanssa. Tai juonnan hyväntekeväisyysmuotinäytöstä, jossa t-paidoista tarjotaan satoja dollareita. Tai totean ihaillen miten hiljaisena pitämäni mies eläytyy täysillä omaan hänelle annettuun rooliinsa.

Teatterissa voi olla joku muu kuin oma itse. Siitä kai teatterin tekemisessä on kyse. Näyttelijä voi pukea ylleen jonkun muun ihmisen hahmon ja sitä kautta ymmärtää ja hyväksyä jotain itsensä ulkopuolelta. Hänen täytyy tuntea ihmisluonnetta, käyttäytymismalleja ja osata elekieltä, mikä kommunikoinnissa on monesti merkittävämpää kuin sanat.

Kirjoitetuissa näytelmissä useimmiten halutaan saada jokin viesti välitettyä, kertoa jotain kirjoittajalle tärkeää asiaa toisille. Improvisaatiossa lähdetään jostain ja päädytään johonkin. Kukaan ei alkua lukuun ottamatta tiedä minne ja miten. TEIJO:on kuuluvassa teatteri Telakan työpajassa Parkinson-yhdistyksen yhteisötanssijat saivat kokeilla juuri sitä kolmen kerran verran. Alussa oli kuva, jonka esittämälle henkilölle loit sielun. Nämä kuvista hypänneet hahmot joutuivat tulemaan toimeen keskenään jossain muiden määrittelemässä paikassa. Ei ollut aikaa suunnitella sanomisiaan, oli vain mentävä suin päin mukaan täysin tuntemattomaan tilanteeseen, Ja vielä esittämällä jotain ihan muuta kuin itseään.

Toisella kerralla käytiin pienissä ryhmissä kertomassa mitä tuli itse kullekin mieleen surusta, ilosta, vihasta ja välinpitämättömyydestä. Asiat vain päästettiin esiin ja heitettiin sitten yli olan jonnekin. Sitten taas oltiin joitain muita, tällä kertaa muut kertoivat sinulle kuka ja mikä olet ja vielä minkälainen. Ja jouduttiin kuka mihinkin ja kenenkin kanssa.

Uskomatonta, miten helposti tai ainakin helpon näköisesti syntyi pieniä tilanteita, kohtauksia, näytelmän poikasia. Ja miten itse löysi sanat ja eleet kun uskalsi heittäytyä. Tutussa porukassa se oli helppoa ja niin erilaista kuin tanssiessa. Sielläkin jokaisella keholla on oma kielensä. Suunnaton vapauden tunne kun on uskaltanut astua turvallisuuden viivan yli.

Mikä on hyvä? Onko se olotila, kyvykkyys, tuoksu, suklaapatukka vai kenties ihmisen tahto? Kerrottiin toisillemme mitä hyvää toisissamme näimme. Miten vaikeaa on ottaa vastaan kehuja, on alettava selittää. “Sulla on aina hyvät kuteet. Ootko itse tehnyt?” No niin kun ammatti vaati, eihän sitä kässänopena voinut missä tahansa retkuissa… Ja nää nyt on vaan tämmöisiä omia viritelmiä. Oli voimakastahtoisia naisia ja itsensä likoon laittavia miehiä. Näistä syntyi muotinäytös.

Tanssijat tahtovat lisää teatteria, sitä mieltä oli jok’ikinen osallistuja. Tulkoon TEIJO:sta tai mistä tahansa, Petri otetaan mielellämme mukaan.

-   marakatti  -

perjantai 26. helmikuuta 2016

Kuvituksia ja tuntemuksia

 "Yhteiskuva, kaikki iloisella tuulella"

Kuva Noora Nenonen

Valokuvaryhmässä on tutkittu monenlaisia tunteita ja tunnetiloja. Tässä kuvassa tunteena on tosi innostunut! Kuva sai nimekseen "Ryhmärämä".


Kehon herättely -ryhmistä on tullut monenlaisia ajatuksia, muun muassa tällaisia:
       
                       Mitä ihmettä tämä oikein on?

                                                  Mielen jäätä vähän sahataan ohuemmaksi.

     Ryhmän päätteeksi keho ja mieli ovat jotenkin rentoja ja vapautuneita.


Muotialan asuin- ja toimintakeskuksen TEIJO-ryhmät lähettävät terveisiä kaikille!

----
Noora Nenonen

tiistai 23. helmikuuta 2016

Olli-Petterin runo

Kun olet nuori, sinulla on valtavasti avoimia ovia Ovien labyrintti on ahdistava Kun viisastut, havitset toisten ovien napsahtavan lukkoon samalla hetkellä, kun päätit avata sattumanvaraisen tai kun määrätietoisesti etenit käytäviäsi eteenpäin Ovet saattavat painua lukkoon epäoikeudenmukaisesti Lopulta ovia vaikuttaa olevan muutama Kiinnostu enemmän ikkunoista, sillä ne tuovat valon Valo auttaa sinua löytämään ehkä avattavissa olevia salpoja Uusia reittejä, On suunnaton rikkaus nähdä ja luoda kauneutta Käytävien pituus ja ovien määrä on sivuseikka.
Olli-Petteri

maanantai 22. helmikuuta 2016

Raija Vastamaan runo

TEIJO-tuote tutuksi
tanssien tunteidemme tasolla
Tutustuimme toistenkin tunteisiin tahdikkaasti
Taiteilijoiden tapoja tulkiten
Tuulimyllynä touhuten
Tunteellisesti tuumaten
Taivaitakin tavoitellen
Tanssien tanssien taputellen
Tattis

Raija Vastamaa Lempäälän yhteisötanssiryhmästä