Sirkuskuulumisia

Sorin Sirkuksella syksyn TEIJO-toiminta alkoi elokuussa kun ryhmät,

Kylmäkosken vankilan ryhmää lukuunottamatta, kävivät katsomassa Sorin

"Poksi"-esityksen kansainvälisillä Caravan-sirkusfestareilla. Sen

jälkeen sirkusopettajat vierailivat ryhmien omissa paikoissa kertomassa

itsestään ja hankkeesta ja tutustumassa porukkaan. Näillä kick off

-vierailuilla osallistujat pääsivät myös jo kokeilemaan vähän

sirkustemppujakin ja kertomaan toiveistaan.

Varsinaiset sirkusharjoitukset aloitettiin elokuun lopulla. Syksyn

mittaan on kaikissa ryhmissä päästy kokeilemaan eri sirkuslajeja,

rikkomaan omia rajoja ja kokemaan uusia juttuja. Aremmat ja

passiivisemmatkin osallistujat ovat uskaltautuneet mukaan ja kaikki ovat

löytäneet uusia vahvuuksia itsestään. Jättitrampolliinilla temppuilu on

saanut aikaan monet vapautuneet naurut ja onpa joku päässyt pyörittämään

myös ihkaoikeaa tulikeppiä.

Kylmäkosken vankilassa on päästy sirkustelemaan kahden eri porukan

kanssa, joista molemmat ovat olleet innolla mukana ja harjoitelleet

ahkerasti. Tunneilla on ollut hyvä tekemisen meininki ja iloinen fiilis.

Marraskuussa kaikki ryhmät, Kylmäkosken vankilan ryhmää lukuunottamatta,

tulevat katsomaan Sorin Sirkuksen "Las Necalas" 30v.-juhlajoulushowta.

Sirkusopettajan fiiliksiä: "onpa kivaa kun meillä on mukana innostunutta

porukkaa ja kaikki on tosi taitavia ja hienosti lähteneet mukaan uusiin

juttuihin ja heittäytyneet sirkusteluun. Odotan innolla mitä kevät tuo

tullessaan, kun on saatu syksyllä tutustua osallistujiin ja osallistujat

on tutustuneet sirkukseen ja mitä siitä syntyykään..."

Tytti Vuolle / Sorin Sirkus

Ensikohtaaminen ja juhlat Iideshovissa 9.10.2015

kuva Teemu Keskinen

Vähän jännittää. Täällä on paljon ihmisiä, ja mukava puheensorina täyttää Iideshovin kun lämmittelen. Venytän takareisiä, aktivoin keskivartalon lihaksia  ja muistutan sormenpäitä että nyt olisi aika tanssia. Puen päälle kultaisen paidan ja lankarullapyrstön.  Viimeisenä vielä hurisen ja surisen niin että ääni aukeaa.

Jännittää, koska en ole esittänyt kohta vuoronsa saavaa esitystä, Syksyä, melkein vuoteen. Ja jännittää vähän, sillä tämä on ensikohtaaminen monen ihmisen kanssa, joita tulen tapaamaan uudelleen TEIJO-projektissa täällä Muotialan toimintakeskuksessa. Tänään esitän heille Syksyn. Mitähän he ajattelevat siitä?

Tämänpäiväisen juhlalle on aihetta, sillä Muotialan toimintakeskus ry täyttää 20-vuotta. Tunnelma Iideshovissa on kotoisa ja lämmin. Juontajakolmikko Timo, Jussi ja Janne johdattelevat hersyvine vitseineen juhlaväen ja arvovaltaiset vieraat läpi juhlan, ja myös kertovat milloin minun vuoroni esiintyä.

Virallisen osuuden jälkeen on vapaamuotoisen seurustelun aika. Jännitykseni taisi olla aivan turha, sillä moni tulee juttelemaan. Saan kuulla muun muassa seuraavia pohdintoja esitykseni sisällöstä:

”Se oli kuin puhetta  mutta ei kuitenkaan, ja laulua, mutta ei kuitenkaan. Ja kuin voimistelua, eikä kuitenkaan vain sitäkään.”

”Tuli mieleen itämaat.”

”Ja kurjet.”

”Erikoista. En ole ikinä nähnyt tällaista.”

”Arvaa mistä tiesin että olet tanssija? No, tietysti siitä kun seisoit niin pitkään yhdellä jalalla.”

Ensikohtaaminen taisi mennä hyvin, ja tunnen oloni hyvin tervetulleeksi. Tästä on hyvä aloittaa vuoden vaihteessa! Ensi vuonna tulossa on nimittäin paljon tanssia, oman kehon kuuntelua, valokuvaamista ja oman itsen pohtimista taiteen keinoin.

Tämän ensikohtaamisen perusteella uskon, että samanlainen avoimuus uuden kohtaamisessa ja uteliaisuudessa jatkuvat itse kullakin. Oma toiveeni on, että kun työskentelen Muotialan toimintakeskus ry:n residenssitaiteilijana, minua tullaan nykäisemään hihasta ja juttelemaan. Toivon myös, että tutkisimme, tuntisimme, ihmettelisimme, ihailisimme, eläisimme ja tietysti taiteilisimme yhdessä. Sillä sitä on parhaimmillaan ihmisten ja taiteen kohtaaminen, oli se sitten ensimmäinen tai ties kuinka mones kerta. Kuten tänään.

Juhlan lopuksi en voi kuin yhtyä erään juhlavieraan sanoihin: ”Kyllä kannatti tulla!”

Noora Nenonen / Sisä-Suomen tanssin aluekeskus

kuva Teemu Keskinen

Taidekohta radio-ohjelma

Puhetta Teijosta!

Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen yhteisötanssitaiteilija Marjo Hämäläinen ja
Teatteri Telakan teatteriopettaja/näyttelijä Petri Mäkipää kertovat omasta työstään Teijossa ja Teijo-hankkeesta.

Käykää kuuntelemassa tästä linkistä:
https://soundcloud.com/radio_moreeni/taidekohta-29102015-taide-hyvinvointi-ja-teijo-hanke-vieraana-marjo-hamalainen-ja-jari-makipaa

Aivan mahtavaa!


Riku Laakkonen / PiiPoo

Mitä on yhteisötaide?

Yhteisötaiteessa on aina useampia osatekijöitä. Kädenpuristuksen tavoin se ei ole kenenkään omaa. Siinä on pikemminkin kyse kanssakäymisestä ja osallisuudesta. (Mika Elon esipuhetta artikkelikokoelmasta Kosketuksen figuureja mukaellen).

Kohtaamisessa kukaan ei ole täysin tietämätön, eikä kukaan täysin viisas. On vain ihmisiä, jotka pyrkivät yhdessä oppimaan enemmän kuin sillä hetkellä tietävät. (Paulo Freire 2005,99)

Pirkanmaan senioripalveluissa Teijo käynnistyi valmennuksella, jonka otsikko oli: Mitä on yhteisötaide?

Kiersimme läpi kaikki neljä senioripalveluiden yksikköä (Kaukaharju, Taatala, Keinupuisto ja Kuusela). Valmennuksiin osallistui henkilökuntaa ja kävimme läpi mitä yhteisötaide on / voisi olla, teimme toiminnallisia harjoitteita, keräsimme ideoita ja keskustelimme.

afrikkalainen kamera

Jokaisessa palvelukeskuksessa nousi esiin hyviä ideoita tulevan toiminnan sisällöstä. Ideoita sekalaisessa järjestyksessä:

taidenäyttely (hoitajat + asukkaat)

hoitajat pääsisi myös osallistumaan

omahoitaja ja hoidettava yhdessä

iloa ja naurua päivään

tuttuihin lauluihin uudet sanat – oma levy

vedetään hatusta, improvisaatiota

nukketeatteri

kehollista tekemistä

heittäytyminen

rooli + rekvisiitta

ääni – kosketus

erilaisuuden hyväksyntä

jotain huumoria – stand –up

oma show

Tammikuussa käynnistyy Pirkanmaan senioripalveluissa varsinaiset projektit, ja nyt on aikaa muhitella ideoita..

Riku Laakkonen / PiiPoo

Muistoja

Muistojen tilkkutäkki muotoutumassa

Huutolaista esittävä kenkä

Puhelin menneisyydestä

Tämän syksyn aikana Rekola-kodossa on rakennettu yhdessä asukkaiden kanssa esitystä tulevaan Rekola-kodon 125-v juhlaan. Ensi-ilta on tuleva tiistaina 3.11., ja kenraaliharjoitus jo takana.

Olemme näyttämöllistäneet kunkin omia muistoja työstä, lapsuudesta, nuoruudesta, vapaa-ajasta ja juhlapyhistä. Sekaan olemme heittäneet muistoja Rekola-kodon historiikistä ja Orvokki Rekolan elämästä.

Anna, kohta valmis ohjaustoiminnan artenomi on ollut työparini, ja hän on vastannut kädentaito-osioista.

Ryhmämme koostuu kahdesta porukasta, jotka molemmat ovat osoittaneet mahtavaa heittäytymiskykyä ja huumorintajua. Nauru on ollut läsnä jokaisella kerralla. Itse olen saanut kunnian mm. tanssittaa kohta satavuotiasta rouvaa - menimme valssia, vaikka polkkaan olisi ollut kova hinku!

Ensi tiistaina koittaa esitys, jonka jälkeen on ansaitut juhlat ja työmme jatkuu.


Riku Laakkonen / PiiPoo

NOIN NELJÄS TANSSI

                                           kuva Piia Kulin

Noin neljäs tanssi

Ympyrä alkaa muotoutua.  Ruskeat ja vihreät tuolit ovat löytäneet paikkansa Liikelaiturin valkoisesta salista.  Ovesta astelee osallistujia sisään aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin ennen tanssien aloitusta. Ensimmäisen tapaamiskerran jännitystä ei ole enää havaittavissa.  Sen sijaan kirkkaat ja uteliaat silmät vilkuilee Alexander-opettaja Riitta-Liisa Helmistä (Ritsku), joka rentoutuu lattialla semi supine-asennossa. Eero Pekkonen kokoilee musiikkilaitteitaan seinän viereen osaksi ympyrää.  Joku hakeutuu myös semi supineen ja joku tuntee tuoliin istuuduttaan yhtäkkiä Ritskun ”taikasormet” niskassaan.

Hiljentyminen kuuntelemaan.  Hengitys. Läsnäolo. Keskittyminen. Eeron laitteista virtaa pehmeää musiikkia.  Auringon muoto, ympyrä, piirtyy hengityksen myötä, selkä ja niska pehmenee, katseet lipuvat kaarissa.  Reidet, pehva, kantapäät, istuinluut, rytmi, kämmenet.  Paitojen selkämykset alkavat kostua.

Yksi intoutuu hurjaan laukkaan, toinen ravaa tuolilla, kolmas höristelee korviaan, neljäs kohottelee olkapäitään, viides heittää ”hein” salin poikki.

Hipaisu varpaaseen, ranne polvessa, pää taipuneena, selkä kiertyneenä. Kosketus jännittää vähän, katsekontakti on ujo tai rohkea.  Naurattaa.  Juodaan vettä välillä, vessassakin täytyy käydä.

Kahvin tuoksu on läsnä kun kämmenet tuntevat kaverin selän.  Posket punottaa, kampaus on vähän sotkeentunut. Pullaa menee, kaikki änkeytyy saman pöydän ääreen. Mies lukee runoa.

Kello lähestyy neljää, on pakko lähteä, tilaan tulevat toiset tanssijat.  Pöytä pois, tuolit pinoon, tiskit. Ja halaukset. Moro, ensi viikkoon!

Marjo Hämäläinen

Teijo -taiteilija- ja tuottajatiimi tapasi ja tuumasi

Esineinstallaatio aiheesta Teijo

Mitä on Teijo?


Taiteilija- ja tuottajatiimi tapasi Kulttuurikeskus PiiPoossa syyskuussa. Tapaamisissa taiteilijat pääsevät näkemään toisiaan ja jakamaan kokemuksiaan. Ensimmäisellä kerralla Riku Laakkonen johdatti meidät miettimään Teijolaisuuden syvintä olemusta erialisen harjoitusten ja runouden kautta.


Mitä se Teijo nyt sit on?


Ensin tehdään..
Hyräilyrinki-harjoitus, jossa et enää kohta tiedä laulatko tavuja itse vai onkohan se vierustoveri josta ääni lähtee. Tämä johdatti meidät yhdessä tekemisen äärelle. Harjoituksesta tuli jotenkin kummasti hyvä olo.


sitten.. Ryhmätyö, jossa Rikun keräämistä pienistä tavaroista ja "roskista" muotoutuu mahtava yhteisteos. Valitse "roskasi", miten se kuvastaa hankettamme? Sijoita se maahan. Miten se suhtautuu toisiin esineisiin? Minulla tyhjistä jugurttipurkeista tuli bulgarialainen sirkustirehtööri. Yhteistyömme lopputulos oli hauska, kuvaava ja ajatuksia herättävä.


ja vielä..Saimme neljä minuuttia aikaa tehdä Teijo-runot sanoista, jotka itse heittelimme ilmaan.(Yhdessä, tööt, matkalla, ilo, namipussi, lima, puutarha, Keijo, keitto, serkku).

Kaikki yhdessä samssa limassa.
Matkalla ilon puutarhaan
Eväänä namipussi.
Kohta on kaikki tööt.

Serkkuni Keijo
Keiton puutarhassa
keitti
Matkalla tuolla
puutarhan limat
Yhdessä huusivat iloisina tööt!
Namipusseja, keittoa kaikille meille Teijolaisille!

Teijo ja Keijo matkalla
ja yhdessä nakkikeitolla.
Namipussin iloa,
ja tööttiä tuhat kiloa.

Maanantaina olin ihan tööt.
Matkalla salaiseen puutarhaan tapasin kuitenkin Keijo-serkun.
Yhdessä ilokeiton ansiosta löysimme energian, jolla Teijon (Keijon kaksoisveljen) suunnitelman toteutimme tiistaina jo.

Teijo on kuin serkkunsa Keijo
joka namipussiaan kehittää ja itse osallistuu.
Yhdessä limassa kukaan ei oo Veijo
vaan ilossa puutarhassa tikahtuu

Tööt, huomaa mut!
Olen matkalla tässä kanssasi.
Mitä iloa jos en huomaa sinua?
Yhdessä minä, sinä, me ja te.
Siskosi, äitisi, serkkusi, veljesi,
isäsi, naapurisi, ystäväsi?!
Tämä on yhteinen puutarhamme!

Tööt, tööt, tööt
Keijo ja keitto matkalla
Tööt, tööt, tööt
ilolima ja namipussi matkalla
Tööt, tööt, tööt
täältä tulee Teijo

Vaikka ollaan yhdessä tööt,
ja mahat huutaa keittoa rööt.
On Teijo kuin serkkuni Keijo,
joka on kuin iloinen namipussi Veijo.


Tööt tööt
serkkuni Keijo
matkalla iloon
matkalla iloon

namipussi joka yhdessä jaetaan
tööt tööt
tätä se on
olemme matkalla iloon


Tätä kaikkea on Teijo, vai miltä sinusta tuntuu?


Seuraavalla kerralla kun tiimimme tapaa Sorin Sirkuksella saamme tutustua yhteisötanssin ja sirkuksen maailmaan, ihanaa!


Tämmöistä tänään,
Elli Helén