kuva Piia Kulin
Noin neljäs tanssi
Ympyrä alkaa muotoutua. Ruskeat ja vihreät tuolit ovat löytäneet paikkansa Liikelaiturin valkoisesta salista. Ovesta astelee osallistujia sisään aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin ennen tanssien aloitusta. Ensimmäisen tapaamiskerran jännitystä ei ole enää havaittavissa. Sen sijaan kirkkaat ja uteliaat silmät vilkuilee Alexander-opettaja Riitta-Liisa Helmistä (Ritsku), joka rentoutuu lattialla semi supine-asennossa. Eero Pekkonen kokoilee musiikkilaitteitaan seinän viereen osaksi ympyrää. Joku hakeutuu myös semi supineen ja joku tuntee tuoliin istuuduttaan yhtäkkiä Ritskun ”taikasormet” niskassaan.
Yksi intoutuu hurjaan laukkaan, toinen ravaa tuolilla, kolmas höristelee korviaan, neljäs kohottelee olkapäitään, viides heittää ”hein” salin poikki.
Hipaisu varpaaseen, ranne polvessa, pää taipuneena, selkä
kiertyneenä. Kosketus jännittää vähän, katsekontakti on ujo tai rohkea. Naurattaa.
Juodaan vettä välillä, vessassakin täytyy käydä.
Kahvin tuoksu on läsnä kun kämmenet tuntevat kaverin
selän. Posket punottaa, kampaus on vähän
sotkeentunut. Pullaa menee, kaikki änkeytyy saman pöydän ääreen. Mies lukee
runoa.
Kello lähestyy neljää, on pakko lähteä, tilaan tulevat
toiset tanssijat. Pöytä pois, tuolit
pinoon, tiskit. Ja halaukset. Moro, ensi viikkoon!
Marjo Hämäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti