sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Yhteisötanssia



Mikä liike olen nyt. Olen suuren suuri tai pienen pieni. Nimeni myötä näytän sen muille ja he toistavat. Mikä liike vieressä olevalla. Mikä nimi. Aurinko nousee korkealle isona keltaisena, kädet piirtävät sen kaaren molempiin suuntiin. Kämmenet yhdessä, nenää viistäen ja äärimmilleen niin kauas kuin ylettää. Monta aurinkoa nousee yhtä aikaa ja erikseen. Lomittain että kaikki mahtuvat. Kyljet venyvät, sormet harottavat kauas ja kauemmas.

Auki, käsivarret auki, suu ammolleen ja silmät suurimmilleen. Sitten rusinaksi niin kasaan ja pieneksi kuin käpertyä voi. Ja uudestaan. Tuolit piirissä harvakseltaan, taputus. Kantapäät lattiaa, kädet käsiä, kädet reisiä, kädet pehvaa. Rumpu takoo rytmiä, jalka eteen, käsi eteen ja taputus. Kumea syvä rytmi takapuolelle, kevyempi muille. Kantapää hakkaa lattiaa. Ei haittaa vaikka sekoaa. Kaikki liike on oikein.

Marjo antaa ohjeet ja näyttää mallia seisaaltaan, Ritsku istuen ja Eero tahdittaa tekemistä uruilla, rummuilla ja haitarilla. Ritsku saattaa yllättää takaapäin, auttaa koskemalla, tarkistamalla asentoa tai tekemällä mukana.

Välillä parin kanssa yhteistä tanssia koskettamatta tai kädet toisiaan viistäen. Istuen, seisoen tai vaikka lattialla kontaten. Musiikki ja liike vievät mukanaan. Ei yhtään ajattele miltä näyttää, tekeekö oikein ja onko samassa rytmissä muiden kanssa. Liikun itselleni ja yksin yhdessä toisten kanssa. Teen juuri sen minkä pystyn ja tahdon nyt ja ensi kerralla ehkä enemmän tai vähemmän.

Hevosella mennään välillä mielikuvitusmetsään ja hypätään vuoren päältä iso loikka veteen uimaan. Välillä humma juoksee laulunakin mukana. Minä en välittäisi laulaa tai lausua. Haluaisin keskittyä liikkeeseen, oma ääneni häiritsee. Ehkä se muuttuu, ehkä en enää laula.

Ja lopuksi juodaan pullakahvit. Tuolit pöydän ympärille, lautasilla kunnon rusinapullapitkon paloja ja nännipikkuleipiä. Hyvä mieli ja ilosta puheensorinaa, joskus tärkeää ja vähemmän tärkeää.

- marakatti –

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti